Oi, Lontoo! osa 2.

Keskiviikkona sain hyvän malliesimerkin Lontoon vaihtelevasta säästä. Kun lähdin liikkeelle hotellilta, aurinko paistoi eikä missään näkynyt pilven hattaraakaan. Matkalla Covent Gardeniin poikkesin johonkin vaateliikkeeseen ehkä noin viideksi minuutiksi ja sieltä lähtiessäni satoi kaatamalla. Hetken päästä paistoi taas aurinko. Covent Gardenista suuntasin Lyceum -teatteriin nauttimaan Leijonakuningas -musikaalista ja voi pojat, se oli hieno! Vaikka lippu oli melko suolaisen hintainen, se maksoi kyllä itsensä takaisin.

Itkeskelyn- ja riemastuksentäyteisen parituntisen päätteeksi poikkesin Leicester Squaren Odeon -teatterille. Big Bus Toursin opas vinkkasi edellisen päivän ajelulla, että siellä on Imitation Game -elokuvan ennakkonäytös ja paikalle odotetaan myös elokuvan näyttelijöitä. Saavuin Leicester Squarelle, kun parhaat paikat oli jo varattu, mutta näin vilauksen mm. Benedict Cumberbatchista, Keira Knightleysta ja Charles "Tywin Lannister" Dancesta. Taisipa punaisella matolla piipahtaa myös Andy "Klonkku" Serkis, joka ei tietääkseni esiinny kyseisessä elokuvassa, mutta oli ilmeisesti muista syistä paikalla.

Sherlock oli sen verran vikkelä kaveri, että sain kuvan vain screenin kautta.

Mihinkään hysteeriseen fanityttöilyyn en sortunut, vaikka Sherlock -fani olenkin, mutta myönnettäköön, että kun Mr. Cumberbatch käveli ohi ja vilkutti, vilkutin iloisesti takaisin ja hymyilin kuin idiootti koko loppu illan. Tapahtuma näytettiin suorana telkkarista ja oli mielenkiintoista seurata lähetyksen kulkua paikan päältä. Kun katsoin ohjelman myöhemmin illalla netistä, se näytti kieltämättä aika eriltä.

Torstaille olin suunnitellut Camdeniin tutustumista, mutta päätinkin siirtää sen perjantaille ja keskittyä shoppailuun Oxford Streetillä ja Regent Streetillä. Puuskainen tuuli ja ryöpsähtelevät sadekuurot tekivät ulkona olemisesta hieman rasittavaa, joten sää sopi mainiosti ostosralliin. Kaupasta toiseen juostessa ei ehtinyt kastua pahasti, mutta sateenvarjo otti aika pahasti turpiinsa flopsahdettuaan useita kertoja nurin.

Perjantaina kävin tsekkaamassa vahdinvaihdon Buckinghamin palatsilla. Se oli hämmentävä kokemus. Olin kuvitellut, että uudet vahdit vain marssivat sisään ja vanhat ulos, mutta kyseessä olikin hieman monimutkaisempi toimitus. Vahdit saapastelivat ympäri palatsin pihaa mm. Myrskylintujen tunnarin ja Famen tahtiin ja kävivät tervehtimässä yleisöä.

Palatsilta suuntasin luonnonhistorian museoon ihmettelemään dinosauruksia. Koko museon kiertämiseen olisi mennyt koko päivä, joten päätin keskittyä dino-osastoon. Museovierailun jälkeen kävin vielä mutkan Notting Hillissä Portobello Roadin markkinoilla. Tällä reissulla kovia kokenut sateenvarjo sanoi lopullisesti itsensä irti ja jouduin hautaamaan sen tien varrella olevaan roskikseen. Lepää rauhassa sateenvarjo.

Dodo-sorsa

Notting Hillistä palatessani unohduin vielä hortoilemaan Kensington Gardensiin ja sitten olinkin jo niin poikki, että lähdin hotellille pakkaamaan. Camden jäi siis kokematta, kuten myös noin miljoona muuta asiaa. Lauantaiaamuna lähdin haikein mielin kotimatkalle. Jos olisin istunut lentokoneessa ikkunapaikalla ja nähnyt kaupungin katoavan kaukaisuuteen, olisin varmasti pillahtanut itkuun. Onneksi Lontooseen voi palata.

Oi, Lontoo! osa 1.

Teknisien ongelmien vuoksi raporttini Lontoonreissusta on hieman viivästynyt. Kävi nimittäin niin, että nettini lakkasi tyystin toimimasta. Huoltomies repi pistorasian seinästä ja vaihtoi uuden tilalle. Enpä olisi uskonut, että siitä on apua, mutta nyt netti toimii (enimmäkseen) vallan mainiosti. Tässäpä siis viikko Lontoossa tiivistettynä.

Saavuin Lontooseen maanantai-iltana joskus viiden korvilla. Hotellini (Rose Court) sijaitsi Marble Archissa tai liekö se nyt Marylebonen kaupunginosaa, mutta aluetta kutsutaan Marble Archiksi sinne sijoitetun, alunperin Buckinghamin palatsin sisäänkäynniksi rakennetun marmorijärkäleen mukaan. Hotellin sijainti oli ainakin minun reissuni kannalta täydellinen, sillä se oli keskellä kaikkea. Mistään luksushotellista ei ole kyse, mutta paikka oli siisti, henkilökunta ystävällistä ja hintaan sisältyi aamiainen sekä hyvin toimiva wi-fi. Herkkäunisille yöpyjille suosittelen korvatulppia, sillä ainakin kadunpuoleisiin huoneisiin ulkoa tulevat äänet kuuluvat tosi selvästi.

Tukikohta

Saatuani matkatavarat huoneeseen, lähdin tutkimaan lähiympäristöä. Edellinen, junassa huonosti nukuttu yö vaati kuitenkin veronsa enkä oikein tajunnut mistään mitään, joten pienen tutkimusretken jälkeen nappasin lähikaupasta iltapalaa ja painelin takaisin hotellille syömään ja nukkumaan.

Tiistaina suuntasin aamupalan jälkeen Hyde Parkiin ja aamulenkki venähti parin tunnin mittaiseksi, kun harhailin valtavassa puistossa ja nautin auringosta. Hyde Park ja sen kyljessä sijaitseva Kensington Gardens muodostavat niin jättimäisen puistoalueen, että siellä voi helposti unohtaa olevansa keskellä metropolia.

Puistoelämää

Puistoretken jälkeen hain hotellilta lisää vaatetta, koska aamu oli hieman kirpeähkö. Sitten suuntasin Big Bus Toursin turistiajelulle, joka oli varsin hauska ja informatiivinen. Oppaalla oli jokin kiinnostava tarina joka ikisestä reitin varrella olevasta rakennuksesta. Kierros oli myös sikäli hyödyllinen, että se auttoi hahmottamaan, missä mikäkin on. Turistikierroksen jälkeen kävin shoppailemassa Carnaby Streetillä, syömässä ja hupsistakeikkaa, toinen päivä Lontoossa olikin sitten siinä.

Jotta tästä postauksesta ei tulisi hirvittävän pitkä, jaan sen lukijaystävällisesti kahteen osaan. Tähän päättyy osa 1.






  

Suunnittelemisen tuska

On näköjään vierähtänyt jo pitkä tovi siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Aika on kulunut mm. työhakemuksia rustaillessa, lastenhoitotehtävissä ja käväisinpä myös maalla poimimassa puolukoita. Kissakin on taas kuvioissa. Tuolla se murjotaa eteisessä. Mitä lie miettii.

En muista, olenko vielä edes mainostanut blogissa tulevaa Lontoon reissuani. Muissa yhteyksissä siitä onkin sitten saatu varmasti kuulla kyllästymiseen asti. Olen Lontoossa 6.-11.10. Matkaan on nyt siis aikaa pari viikkoa ja tänään otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin tekemään suunnitelmia. Hyi.

Tykkään kyllä selailla nettisivuja ja plärätä matkaoppaita umpimähkään ja haaveilla, mutta sitten, kun pitäisi oikeasti miettiä, missä aikoo käydä, miten sinne pääsee, kauanko aikaa pitää varata, paljonko se maksaa, mitkä käyntikohteet ovat lähellä toisiaan jne jne, iskee ahdistus. Mieluiten hortoilisin päämäärättömästi ympäriinsä ja löytäisin kivoja paikkoja vahingossa, mutta Lontoon kokoisessa kaupungissa nähtävää on niin paljon, että ilman minkäännäköistä sotasuunnitelmaa olen luultavasti ihan hukassa ja kaikki hienot paikat jäävät näkemättä. Näen jo painajaisia siitä, että olen lähdössä kotiin, enkä ole käynyt MISSÄÄN.

Mitään minuutintarkkaa aikataulua en suostu noudattamaan, mutta olen nyt sentään vähän tutkinut karttoja ja laittanut muistiin, missä päin kaupunkia on mitäkin. Ostin ihan kätevänoloisen opaskirjan (Otavan karttaopas), jossa eri kaupunginosat ovat erillisillä kartta-aukeamilla. Kartoissa näkyvät tärkeimmät nähtävyydet ja esim. kaupunkipyörien vuokrauspisteet. Olen sitten lätkinyt kullekin kartta-aukeamalle tarralappuja, joihin on listattu kyseisellä alueella sijaitsevat käyntikohteet (ne, joissa itse haluan käydä), niiden osoitteet ja mahdolliset aukioloajat. Nähtäväksi jää, oliko tässä nyt mitään järkeä.

Vielä pitäisi tutkia ainakin ruokapaikkoja, että tietäisin, mistä saa hyvää ja edullista kasvisruokaa. Suosituksia otetaan ilolla vastaan, kuten myös muita vinkkejä Lontoossa käyneiltä!

Parasta tänään:

Sarja: Tohtori tuli kaupunkiin
Biisi: Radiation City: Zombies
Herkku: karjalanpiirakka ja cokis

Steffy the Cat

Hoitokisuraportti tulee nyt vähän myöhässä, mutta samapa tuo. Steffy saapui siis luokseni perjantaina 22. elokuuta ja viipyi vajaan viikon. Kissan tulo taloon oli minulle tosi jännittävää ja stressasin kovasti, viihtyisikö se. Huoli osoittautui turhaksi. Ensimmäisenä iltana Steffy kulki ympäri asuntoa naukuen ja tutkien kaikki paikat, mutta seuraavana aamuna se oli jo kuin kotonaan. Ruoka maistui hyvin ja vessa-asiatkin tuli tehtyä oikeaan osoitteeseen.

Olin hankkinut Steffylle viihdykkeeksi pari palloa sekä jättihiiren, jota voi raapia, mutta parhaaksi leluksi osoittautui kamerapussin kaulahihna. Sen perässä kisu jaksoi sinkoilla päivästä toiseen, kun taas hiirtä se kävi vain vähän puskemassa aina ohikulkiessaan ja palloista se ei välittänyt tuon taivaallista.

Steffyn lempipuuhaa vaikuttaisi olevan sängyn alla tai päällä köllöttely, tuuletusikkunasta tulevien äänien ja tuoksujen tutkiminen, rapsuteltavana ja siliteltävänä oleminen (tähän se ei ikinä kyllästy) ja öisin kylppärin lattiakaivoon tuijottaminen. Jep. Se nostaa lattiakaivon kannen pois ja vain tuijottaa kaivoon. Ei se yritä juoda siellä olevaa vettä tai tunge sinne tassujaan; se vain tuijottaa.

Nyt Steffy on siis jo palannut kotiinsa Tampereelle, mutta tulee takaisin syyskyyn lopulla. Vähän on jo ikävä.

Floreo Aerealis

Viime viikonloppu oli varsin työntäyteinen, mutta mikäs siinä töitä tehdessä, kun samalla sai tutkia eksoottisia kasveja ja seurata taidokasta ilma-akrobatiaa. Toimitin eräänlaisen oppaan virkaa Floreo Aerealis -tapahtumassa. Työtehtäviini kuului mm. karamellipuiden hoito, mehutarjoilu ja yleisön ohjeistaminen. Sain liihotella ympäriinsä kukkahepenissä ja leikkiä prinsessaa. Ehkä siistein duuni ikinä!

Tapahtuma oli melkoinen menestys, sillä se myytiin parissa päivässä loppuun ja yleisö kuvaili esitystä mm. sanoilla "ainutlaatuinen" ja "henkeäsalpaava". Allekirjoitan kyllä molemmat kommentit, sillä vaikka katsoin esityksen läpi kuusi kertaa, se tuntui joka kerta yhtä kiehtovalta. Samaa mieltä vaikuttaisi olevan myös sanomelehti Kalevan yleisöarvioija.

Kuva: Inkeri Jäntti

Tänään hemmottelin itseäni Cafe Roosterin vegeburgerilla ja voi pojat, että se oli hyvää! Kävin myös kokeilemassa syystakkeja ja löysinkin pari varteenotettavaa ehdokasta. Nyt kun kesä on auttamattomasti ohi ja helteistä lienee turha enää haaveilla, odotan jo oikeastaan innolla lehtien kellastumista ja kirpeitä aamuja.




  

Mörköjä Tähtitornissa

Eilen kävin kokemassa taide-elämyksen Oulun Tähtitornin kahvilassa, jossa on esillä Taneli Rantakokon maalauksia ja veistoksia. Näyttelyn nimi on Huolettomia painajaisia ja se on nähtävissä elokuun loppuun. Suosittelen, jos tykkäät synkistä möröistä. Minä tykkään.

Oma suosikkini oli maalaus nimeltä Hypnomaestro, josta tuli mieleen Sweeney Todd, Jack the Ripper, Sherlock Holmes ja Lontoon sumuiset kadut. Jostain syystä kaikki Lontooseen liittyvä viehättää minua kovasti.

Hypnomaestro

Painajaisteemaan sopivasti kohtasin myös painajaisportaat. Olen iän myötä alkanut kärsiä huimauksesta ja Tähtitornin huipulle kapuaminen tuntui hieman huteralta. Samoin alastulo. Rimpuilin kuitenkin urheasti ylös ja takaisin, joten palkitsin itseni limulla ja munkilla. Kahviosta sai lempparilimuani, seljankukan makuista Belvoiria.

Peljoitusportaat

Loppuviikolla on luvassa paljon kivoja juttuja, mm. Floreo Aerealis -sirkustapahtuma Oulun kasvitieteellisessä puutarhassa. Perjantaina saan luokseni hoitokissan, eli blogissakin tulee luultavasti olemaan kissajuttuja. Nyt iltapalaksi Downton Abbeyn Lontoo-spesiaali.

Tukholman tuliaiset

Ostostelu ei lähtenyt lapasesta läheskään niin pahasti kuin pelkäsin. Tax Free -karkkia toin lähinnä muille ja itselleni ostin vain lakupiippuja. Sää oli sen verran lämpöinen, että suklaata oli turha yrittää saada kotiin kiinteässä muodossa, joten yritin valita säänkestäviä namuja. Malacon aarrearkku meni kummipojalle, Fruit Dropsit kummipojan äidille ja Mariannet työpaikalle.

Laivalta ostin lisäksi Batisten kuivashampoota, Tangle Teezer -hiusharjan (joka muuten toimii! selvittää takut, muttei revi hiuksia), Philosophyn vadelmasorbetti -suihkugeelin ja Kusmin viherminttuteetä. Kaupan päälle sain pikupurkin Detox -teetä.

Saalis

Södermalmin H&M:ltä (jep, tosi eksoottista) löysin pirteänkeltaisen puseron ja tummansinisen pilkkumekon. Mieluisin löytö oli Monkin sinapinkeltainen jättineuletakki. Se vähän lohduttaa, kun kesä loppuu ja säät viilenevät. Kuvassa keltaisen puseron päällä on Sillivalas -koru, jonka aiemmin mainitsin. Lushista nappasin mukaani pari herkullisentuoksuista saippuaa.

Reissun jälkeinen maanantai töissä oli melko mielenkiintoinen. Lyhytkin reissu vaatisi ainakin yhden palautumispäivän ja parit kymmenen tunnin yöunet ennen paluuta arkeen. Loppuviikkoa kohti olotila tasaantui, mutta matkakuume jäi pahasti päälle. Seuraava määränpää on luultavasti Lontoo, josta olen haaveillut jo vuosia.

Torstaina kävin muuten leffassa katsomassa The Guardians of the Galaxyn, joka oli ihan kelpo supersankaripläjäys.  

Parasta tänään:

Biisi: The Asteroids Galaxy Tour - The Golden Age
Juoma: persikan makuinen jäätee






 

Vadelmasmoothieta ja sateenkaarilippuja

Tulipahan pyörähdettyä naapurimaassa. Reissu oli pikainen, mutta ehdottomasti yksi tämän kesän kohokohdista! Läksin matkaan varhain perjantaiaamuna ja palasin kotiin sunnuntaina illalla. VR Trackin lakko toi hieman jännitystä elämään, kun pelkäsin, että junavuoro Helsinkiin joko peruuntuu tai myöhästyy. Pääsimme kuitenkin liikkeelle ja pieniä jarruongelmia lukuunottamatta matka sujui hyvin.

Laivan lähtöä odotellessa ehdin tehdä pienen ostospyrähdyksen Lasipalatsin Globe Hope -myymälään ja mukaani tarttui ihana Sillivalas -koru. Hups. Onneksi viivyimme Helsingissä vain muutaman tunnin, etten ehtinyt tuhlata kaikkia reissurahoja sinne.

Viking Mariella lähti lipumaan Katajanokalta kohti Tukholmaa joskus seitsemän maissa (?) illalla ja saavuimme Tukholmaan aamulla kymmeneltä. Ensimmäinen yöni laivassa oli aika levoton. En muistanutkaan, miten kova meteli semmoisesta paatista lähtee!

Aamun ensimmäinen ohjelmanumero oli aamiaispaikan etsiminen. Sellainen löytyikin ihan läheltä satamaa, Folkungagatanin varrelta. Paikan nimi oli Cafe Brasco ja sieltä sai taivaallista vadelmasmoothieta! Se oli niin hyvää, että paluumatkalla piti hakea toinen. Myös Brascon feta-pesto -leipä oli herkullista.

Brascon feta-pestoleipä ja maailman paras smoothie

Aamiaisen jälkeen pyörimme ympäri Södermalmia. Ihan joka kauppaan ei ollut aikaa jäädä hortoilemaan, koska olimme maissa vain kuutisen tuntia. Keskustan tutkimisen jätimme suosiolla seuraavalle reissulle. Vanhaa kaupunkia olisi voinut jäädä katselemaan tuntikausiksi, mutta tiukan aikataulun vuoksi suuntasimme suoraan kohti kuninkaanlinnaa, kunnes törmäsimme valtavaan väkijoukkoon. Ihmettelimme hetken, mistä tungos johtui, kunnes tajusimme olevamme keskellä Pride -kulkuetta!

Sateenkaariliput liehuivat ja meininki oli kuin sambakarnevaaleilla. Musiikki vei mukanaan ja kuorma-autojen lavoilla tanssivien ihmisten hyvä fiilis tarttui. Jäimme hetkeksi seuraamaan kulkueen etenemistä ja odotimme, että pääsisimme jatkamaan matkaa kadun yli, mutta kulkue vain jatkui ja jatkui. Lopulta etsimme kiertotien ja kävimme nappaamassa pari kuvaa kuninkaanlinnasta.  Sitten olikin jo aika suunnistaa takaisin satamaan.

Pieni pätkä Pride-kulkuetta

Joraavat Björn Borg -robotit

Laivassa teimme vielä viimeiset tax free -ostokset ja loppuilta kului rattoisasti laivan baarissa. Valvoimme puoliväkisin yhteentoista, koska silloin laiva pysähtyi Maarianhaminassa. Ulkona oli tosin niin pimeää, ettei siitä näkynyt juuri muuta kuin sataman valot.

Aamulla söimme pikaisen aamiaisen laivassa ja päästyämme satamaan, suuntasimme kohti rautatieasemaa. Välipalan ja parin tunnin päämäärättömän palloilun jälkeen kävimme saippuaostoksilla Lushissa ja sitten lähdimme kiskoja pitkin kotia kohti. Menomatkalla vaunumme oli hyvin ilmastoitu ja viileä, kun taas palatessa jouduimme vanhemman malliseen vaunuun, joka oli kuin sauna. Noin kello yhdeksän illalla saavuin kotiin väsyneenä ja hikisenä.

Ai niin! Taksimatkalla Katajanokalta rautatieasemalle radiossa soi Frank Sinatran Summer Wind, joka jopi siihen hetkeen jotenkin täydellisesti. Siitä taisikin tulla loppukesän hitti. 

  

 

Tukholmaan!

Huomenna klo 05.50 lähtee juna kohti Helsinkiä ja tarkoitus olisi ehtiä kytiin. Aamu-unisena en tykkää yhtään olla liikkeellä tuohon aikaan päivästä, mutta onneksi nyt ei tarvitse kuin raahautua junaan ja jatkaa unia.

Kuten aina, odotin pari viikkoa ihan täpinöissäni, että pääsen pakkaamaan mutta sitten, kun pakkaamisen aika koitti, en olisi yhtään jaksanut alkaa tosissaan miettimään, mitä pitää ottaa mukaan. Parin päivän reissulla pärjää onneksi aika vähällä.

Pakkaamisoperaation lähtötilanne näytti tältä.

Lopulta kaikki mahtui ihan hyvin mukaan.

Kävin ostamassa myös eväitä matkalle ja sehän lähti tietenkin ihan lapasesta. Mukaan tarttui pähkinöitä, tummaa suklaata, karkkipussi, karjalanpiirakoita, jugurttijuomaa, smoothieta, banaaneja, pillimehuja ja mitähän vielä. Näiden lisäksi ostin jo aiemmin välipalapatukoita. Kukahan tämän kaiken syö?

Qstock 2014, päivä 2.

Perjantai-ilta venyi sen verran pitkäksi, että toisen festaripäivän aloitus vähän viivästyi ja Soft Engine jäi näkemättä. Vähän harmitti, mutta fiilis oli sen verran nuhjuinen, että oli parempi aloittaa päivä ihan rauhassa ja käydä syömässä herkullinen aamupala Robert's Coffeessa. Omasta jääkaapista kun ei löytynyt mitään syötäväksi kelpaavaa, koska joku unohti käydä perjantaina kaupassa...

Näillä käynnistyi pitkä ja hikinen festaripäivä.

Lauantaista jäivät erityisesti mieleen Pariisin kevään ja superhuippuihanan The Asteroids Galaxy Tourin keikat. Myös Cheekin keikasta jäi hyvä mieli. En tunnustaudu Cheekin faniksi; ei se ole ihan sitä musiikkia mitä kotona kuuntelen, mutta festareilla näköjään toimii. Viime kesän Qstockissa menin keikalle ihan rokkipoliisina, kädet puuskassa seisoskelemaan, mutta lopulta tanssin ja jopa lauloin kertsit mukana.  Kaikkea hyvää vaan Cheekille, kyllä se on stadionkeikkansa ansainnut!

Asteroids Galaxy Tourin keikalla tanssin niin täysillä, että jaloista meni tunto. Keikan jälkeen poistuin festarialueelta, joten Megadethin ja Mustan Barbaarin välinen tapaus jäi näkemättä.  Jääkaapissa ei vieläkään ollut mitään, mutta onneksi Sale 24h pelasti tilanteen.

Qstockista jää aina jotenkin haikea olo. Tuntuu siltä, että kesä on nyt ohi. Mieltä kuitenkin piristää se, että perjantaina lähden, en vadelmaveneellä Hankoon, vaan Viking Linella Tukholmaan!

 

Qstock 2014, päivä 1.

Takana on kahden päivän mittainen festarirutistus paahtavassa helteessä ja tämä festaaja on melkoisen poikki. Qstock oli jälleen kerran mahtava! Vuosi vuodelta se tuntuu paremmin järjestetyltä, kansainvälisemmältä ja kaikin puolin isommalta. Kyllähän kyse on jo melko suuren luokan eventistä, kun kävijöitä on 30 000 ja esiintyjiäkin yli 60. Kun on ollut mukana ensimmäisestä Qstockista lähtien (kun kävijöitä oli 7000), tapahtuma tuntuu kuitenkin edelleen niin kotoiselta, ettei sen kasvua yhdeksi Suomen suurimmista festareista jotenkin tajua. Se on edelleen se "meidän pikku Qstock".

Perjantain huippuhetkiä olivat J. Karjalaisen tyylikäs esiintyminen sekä Kasmirin lyhyt ja ytimekäs (15 min.) keikka Rytmirannalla. Minulla on vähän jännä suhde näiden molempien artistien musiikkiin. Lapsena tykkäsin J. Karjalaisen Kolme cowboyta -kappaleesta. Siinä oli hieno, surumielinen tarina ja mieleenjäävä melodia. Myös Väinöä tuli laulettua mukana, kun siitä tuli hitti. Sittemmin Karjalainen putosi pitkäksi aikaa pois soittolistaltani, koska hänen musiikkinsa ei ollut tarpeeksi vihaista tai jotain, kunnes yhtäkkiä, vuonna 2010 juuri kun olin täyttänyt 26, tajusin, mistä J. Karjalaisen musiikissa on kyse. En kyllä osaa selittää sitä, mutta kai se on se sama juttu, mikä iski silloin lapsena.

Toisin kuin pitkän linjan hittinikkari Karjalainen, Kasmir on soutanut vadelmaveneellään suomalaisten sydämiin (hitto, mikä kielikuva) vasta tänä kesänä. Vadelmaveneestä tuli niin iso hitti, että ennustin vihaavani biisiä viimeistään kesäkuun loppuun mennessä. Toisin kuitenkin kävi. Tykkään biisistä koko ajan enemmän ja Rytmirannalla tanssin ja lauloin mukana täysillä. Siitä biisistä tulee vaan tosi hyvä mieli.

Pakko vielä mainita perjantai-illan hämmentävä ylläripylläri. Suuntasin jatkoilemaan Jumprun pation kautta Nuclear Nightclubin alakertaan, jossa piti ennakkotietojen mukaan olla rock/funk/indie/pop/soul - tanssit. Eipä ollutkaan. Sen sijaan siellä esiintyi Outolintu -orkesteri, jonka veikeä musiikki sai kyllä suupielet korviin, mutta tanssijalat menivät hämmennyksestä jotenkin solmuun. Lauantaina tuli tanssittua sitten senkin edestä, mutta siitä kerron lisää seuraavassa tarinassa. 

My Blog Is Back!

Löysin sen! Nimittäin kauan kadoksissa olleen inspiraationi! Viimeisimmästä blogipostauksestani onkin kulunut aikaa jo parisen vuotta. Vanha blogini on edelleen luettavissa osoitteessa http://hannenmatkablogi.wordpress.com/. Jatkan nyt blogin kirjoittamista jokseenkin samalla idealla, eli kirjoitan elämäni pienistä ja suurista matkoista. Matkaksi tässä tapauksessa luetaan melkein mikä tahansa, eli kirjoitan kaikesta mikä on minusta kivaa, jännää tai mielenkiintoista. 

Esimerkkeinä minua kiinnostavista asioista voisin mainita vaikkapa kirjat, matkustelun, musiikin, teen, elokuvat ja sarjat. Juuri nyt lempiasioitani ovat:

Sarja: Downton Abbey
Bändi: First Aid Kit
Biisi: La Roux - Uptight Downtown
Tee: omena-seljankukka (vihreä)

Blogger on minulle julkaisualustana ihan uusi, joten suonette anteeksi mahdolliset tekniset ongelmat. Muokkaan blogin ulkoasua sitä mukaa, kun opin mitä kaikkea tällä voi tehdä. Nyt kirja kainaloon ja ulos aurinkoon! Kirja, jota tällä hetkellä luen on muuten Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät.