Tukholmaan!

Huomenna klo 05.50 lähtee juna kohti Helsinkiä ja tarkoitus olisi ehtiä kytiin. Aamu-unisena en tykkää yhtään olla liikkeellä tuohon aikaan päivästä, mutta onneksi nyt ei tarvitse kuin raahautua junaan ja jatkaa unia.

Kuten aina, odotin pari viikkoa ihan täpinöissäni, että pääsen pakkaamaan mutta sitten, kun pakkaamisen aika koitti, en olisi yhtään jaksanut alkaa tosissaan miettimään, mitä pitää ottaa mukaan. Parin päivän reissulla pärjää onneksi aika vähällä.

Pakkaamisoperaation lähtötilanne näytti tältä.

Lopulta kaikki mahtui ihan hyvin mukaan.

Kävin ostamassa myös eväitä matkalle ja sehän lähti tietenkin ihan lapasesta. Mukaan tarttui pähkinöitä, tummaa suklaata, karkkipussi, karjalanpiirakoita, jugurttijuomaa, smoothieta, banaaneja, pillimehuja ja mitähän vielä. Näiden lisäksi ostin jo aiemmin välipalapatukoita. Kukahan tämän kaiken syö?

Qstock 2014, päivä 2.

Perjantai-ilta venyi sen verran pitkäksi, että toisen festaripäivän aloitus vähän viivästyi ja Soft Engine jäi näkemättä. Vähän harmitti, mutta fiilis oli sen verran nuhjuinen, että oli parempi aloittaa päivä ihan rauhassa ja käydä syömässä herkullinen aamupala Robert's Coffeessa. Omasta jääkaapista kun ei löytynyt mitään syötäväksi kelpaavaa, koska joku unohti käydä perjantaina kaupassa...

Näillä käynnistyi pitkä ja hikinen festaripäivä.

Lauantaista jäivät erityisesti mieleen Pariisin kevään ja superhuippuihanan The Asteroids Galaxy Tourin keikat. Myös Cheekin keikasta jäi hyvä mieli. En tunnustaudu Cheekin faniksi; ei se ole ihan sitä musiikkia mitä kotona kuuntelen, mutta festareilla näköjään toimii. Viime kesän Qstockissa menin keikalle ihan rokkipoliisina, kädet puuskassa seisoskelemaan, mutta lopulta tanssin ja jopa lauloin kertsit mukana.  Kaikkea hyvää vaan Cheekille, kyllä se on stadionkeikkansa ansainnut!

Asteroids Galaxy Tourin keikalla tanssin niin täysillä, että jaloista meni tunto. Keikan jälkeen poistuin festarialueelta, joten Megadethin ja Mustan Barbaarin välinen tapaus jäi näkemättä.  Jääkaapissa ei vieläkään ollut mitään, mutta onneksi Sale 24h pelasti tilanteen.

Qstockista jää aina jotenkin haikea olo. Tuntuu siltä, että kesä on nyt ohi. Mieltä kuitenkin piristää se, että perjantaina lähden, en vadelmaveneellä Hankoon, vaan Viking Linella Tukholmaan!

 

Qstock 2014, päivä 1.

Takana on kahden päivän mittainen festarirutistus paahtavassa helteessä ja tämä festaaja on melkoisen poikki. Qstock oli jälleen kerran mahtava! Vuosi vuodelta se tuntuu paremmin järjestetyltä, kansainvälisemmältä ja kaikin puolin isommalta. Kyllähän kyse on jo melko suuren luokan eventistä, kun kävijöitä on 30 000 ja esiintyjiäkin yli 60. Kun on ollut mukana ensimmäisestä Qstockista lähtien (kun kävijöitä oli 7000), tapahtuma tuntuu kuitenkin edelleen niin kotoiselta, ettei sen kasvua yhdeksi Suomen suurimmista festareista jotenkin tajua. Se on edelleen se "meidän pikku Qstock".

Perjantain huippuhetkiä olivat J. Karjalaisen tyylikäs esiintyminen sekä Kasmirin lyhyt ja ytimekäs (15 min.) keikka Rytmirannalla. Minulla on vähän jännä suhde näiden molempien artistien musiikkiin. Lapsena tykkäsin J. Karjalaisen Kolme cowboyta -kappaleesta. Siinä oli hieno, surumielinen tarina ja mieleenjäävä melodia. Myös Väinöä tuli laulettua mukana, kun siitä tuli hitti. Sittemmin Karjalainen putosi pitkäksi aikaa pois soittolistaltani, koska hänen musiikkinsa ei ollut tarpeeksi vihaista tai jotain, kunnes yhtäkkiä, vuonna 2010 juuri kun olin täyttänyt 26, tajusin, mistä J. Karjalaisen musiikissa on kyse. En kyllä osaa selittää sitä, mutta kai se on se sama juttu, mikä iski silloin lapsena.

Toisin kuin pitkän linjan hittinikkari Karjalainen, Kasmir on soutanut vadelmaveneellään suomalaisten sydämiin (hitto, mikä kielikuva) vasta tänä kesänä. Vadelmaveneestä tuli niin iso hitti, että ennustin vihaavani biisiä viimeistään kesäkuun loppuun mennessä. Toisin kuitenkin kävi. Tykkään biisistä koko ajan enemmän ja Rytmirannalla tanssin ja lauloin mukana täysillä. Siitä biisistä tulee vaan tosi hyvä mieli.

Pakko vielä mainita perjantai-illan hämmentävä ylläripylläri. Suuntasin jatkoilemaan Jumprun pation kautta Nuclear Nightclubin alakertaan, jossa piti ennakkotietojen mukaan olla rock/funk/indie/pop/soul - tanssit. Eipä ollutkaan. Sen sijaan siellä esiintyi Outolintu -orkesteri, jonka veikeä musiikki sai kyllä suupielet korviin, mutta tanssijalat menivät hämmennyksestä jotenkin solmuun. Lauantaina tuli tanssittua sitten senkin edestä, mutta siitä kerron lisää seuraavassa tarinassa. 

My Blog Is Back!

Löysin sen! Nimittäin kauan kadoksissa olleen inspiraationi! Viimeisimmästä blogipostauksestani onkin kulunut aikaa jo parisen vuotta. Vanha blogini on edelleen luettavissa osoitteessa http://hannenmatkablogi.wordpress.com/. Jatkan nyt blogin kirjoittamista jokseenkin samalla idealla, eli kirjoitan elämäni pienistä ja suurista matkoista. Matkaksi tässä tapauksessa luetaan melkein mikä tahansa, eli kirjoitan kaikesta mikä on minusta kivaa, jännää tai mielenkiintoista. 

Esimerkkeinä minua kiinnostavista asioista voisin mainita vaikkapa kirjat, matkustelun, musiikin, teen, elokuvat ja sarjat. Juuri nyt lempiasioitani ovat:

Sarja: Downton Abbey
Bändi: First Aid Kit
Biisi: La Roux - Uptight Downtown
Tee: omena-seljankukka (vihreä)

Blogger on minulle julkaisualustana ihan uusi, joten suonette anteeksi mahdolliset tekniset ongelmat. Muokkaan blogin ulkoasua sitä mukaa, kun opin mitä kaikkea tällä voi tehdä. Nyt kirja kainaloon ja ulos aurinkoon! Kirja, jota tällä hetkellä luen on muuten Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät.