tiistai 25. marraskuuta 2014

Oi, Lontoo! osa 2.

Keskiviikkona sain hyvän malliesimerkin Lontoon vaihtelevasta säästä. Kun lähdin liikkeelle hotellilta, aurinko paistoi eikä missään näkynyt pilven hattaraakaan. Matkalla Covent Gardeniin poikkesin johonkin vaateliikkeeseen ehkä noin viideksi minuutiksi ja sieltä lähtiessäni satoi kaatamalla. Hetken päästä paistoi taas aurinko. Covent Gardenista suuntasin Lyceum -teatteriin nauttimaan Leijonakuningas -musikaalista ja voi pojat, se oli hieno! Vaikka lippu oli melko suolaisen hintainen, se maksoi kyllä itsensä takaisin.

Itkeskelyn- ja riemastuksentäyteisen parituntisen päätteeksi poikkesin Leicester Squaren Odeon -teatterille. Big Bus Toursin opas vinkkasi edellisen päivän ajelulla, että siellä on Imitation Game -elokuvan ennakkonäytös ja paikalle odotetaan myös elokuvan näyttelijöitä. Saavuin Leicester Squarelle, kun parhaat paikat oli jo varattu, mutta näin vilauksen mm. Benedict Cumberbatchista, Keira Knightleysta ja Charles "Tywin Lannister" Dancesta. Taisipa punaisella matolla piipahtaa myös Andy "Klonkku" Serkis, joka ei tietääkseni esiinny kyseisessä elokuvassa, mutta oli ilmeisesti muista syistä paikalla.

Sherlock oli sen verran vikkelä kaveri, että sain kuvan vain screenin kautta.

Mihinkään hysteeriseen fanityttöilyyn en sortunut, vaikka Sherlock -fani olenkin, mutta myönnettäköön, että kun Mr. Cumberbatch käveli ohi ja vilkutti, vilkutin iloisesti takaisin ja hymyilin kuin idiootti koko loppu illan. Tapahtuma näytettiin suorana telkkarista ja oli mielenkiintoista seurata lähetyksen kulkua paikan päältä. Kun katsoin ohjelman myöhemmin illalla netistä, se näytti kieltämättä aika eriltä.

Torstaille olin suunnitellut Camdeniin tutustumista, mutta päätinkin siirtää sen perjantaille ja keskittyä shoppailuun Oxford Streetillä ja Regent Streetillä. Puuskainen tuuli ja ryöpsähtelevät sadekuurot tekivät ulkona olemisesta hieman rasittavaa, joten sää sopi mainiosti ostosralliin. Kaupasta toiseen juostessa ei ehtinyt kastua pahasti, mutta sateenvarjo otti aika pahasti turpiinsa flopsahdettuaan useita kertoja nurin.

Perjantaina kävin tsekkaamassa vahdinvaihdon Buckinghamin palatsilla. Se oli hämmentävä kokemus. Olin kuvitellut, että uudet vahdit vain marssivat sisään ja vanhat ulos, mutta kyseessä olikin hieman monimutkaisempi toimitus. Vahdit saapastelivat ympäri palatsin pihaa mm. Myrskylintujen tunnarin ja Famen tahtiin ja kävivät tervehtimässä yleisöä.

Palatsilta suuntasin luonnonhistorian museoon ihmettelemään dinosauruksia. Koko museon kiertämiseen olisi mennyt koko päivä, joten päätin keskittyä dino-osastoon. Museovierailun jälkeen kävin vielä mutkan Notting Hillissä Portobello Roadin markkinoilla. Tällä reissulla kovia kokenut sateenvarjo sanoi lopullisesti itsensä irti ja jouduin hautaamaan sen tien varrella olevaan roskikseen. Lepää rauhassa sateenvarjo.

Dodo-sorsa
Notting Hillistä palatessani unohduin vielä hortoilemaan Kensington Gardensiin ja sitten olinkin jo niin poikki, että lähdin hotellille pakkaamaan. Camden jäi siis kokematta, kuten myös noin miljoona muuta asiaa. Lauantaiaamuna lähdin haikein mielin kotimatkalle. Jos olisin istunut lentokoneessa ikkunapaikalla ja nähnyt kaupungin katoavan kaukaisuuteen, olisin varmasti pillahtanut itkuun. Onneksi Lontooseen voi palata.



tiistai 4. marraskuuta 2014

Oi, Lontoo! osa 1.

Teknisien ongelmien vuoksi raporttini Lontoonreissusta on hieman viivästynyt. Kävi nimittäin niin, että nettini lakkasi tyystin toimimasta. Huoltomies repi pistorasian seinästä ja vaihtoi uuden tilalle. Enpä olisi uskonut, että siitä on apua, mutta nyt netti toimii (enimmäkseen) vallan mainiosti. Tässäpä siis viikko Lontoossa tiivistettynä.

Saavuin Lontooseen maanantai-iltana joskus viiden korvilla. Hotellini (Rose Court) sijaitsi Marble Archissa tai liekö se nyt Marylebonen kaupunginosaa, mutta aluetta kutsutaan Marble Archiksi sinne sijoitetun, alunperin Buckinghamin palatsin sisäänkäynniksi rakennetun marmorijärkäleen mukaan. Hotellin sijainti oli ainakin minun reissuni kannalta täydellinen, sillä se oli keskellä kaikkea. Mistään luksushotellista ei ole kyse, mutta paikka oli siisti, henkilökunta ystävällistä ja hintaan sisältyi aamiainen sekä hyvin toimiva wi-fi. Herkkäunisille yöpyjille suosittelen korvatulppia, sillä ainakin kadunpuoleisiin huoneisiin ulkoa tulevat äänet kuuluvat tosi selvästi.

Tukikohta
Saatuani matkatavarat huoneeseen, lähdin tutkimaan lähiympäristöä. Edellinen, junassa huonosti nukuttu yö vaati kuitenkin veronsa enkä oikein tajunnut mistään mitään, joten pienen tutkimusretken jälkeen nappasin lähikaupasta iltapalaa ja painelin takaisin hotellille syömään ja nukkumaan.

Tiistaina suuntasin aamupalan jälkeen Hyde Parkiin ja aamulenkki venähti parin tunnin mittaiseksi, kun harhailin valtavassa puistossa ja nautin auringosta. Hyde Park ja sen kyljessä sijaitseva Kensington Gardens muodostavat niin jättimäisen puistoalueen, että siellä voi helposti unohtaa olevansa keskellä metropolia.

Puistoelämää
Puistoretken jälkeen hain hotellilta lisää vaatetta, koska aamu oli hieman kirpeähkö. Sitten suuntasin Big Bus Toursin turistiajelulle, joka oli varsin hauska ja informatiivinen. Oppaalla oli jokin kiinnostava tarina joka ikisestä reitin varrella olevasta rakennuksesta. Kierros oli myös sikäli hyödyllinen, että se auttoi hahmottamaan, missä mikäkin on. Turistikierroksen jälkeen kävin shoppailemassa Carnaby Streetillä, syömässä ja hupsistakeikkaa, toinen päivä Lontoossa olikin sitten siinä.

Jotta tästä postauksesta ei tulisi hirvittävän pitkä, jaan sen lukijaystävällisesti kahteen osaan. Tähän päättyy osa 1.






  

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Suunnittelemisen tuska

On näköjään vierähtänyt jo pitkä tovi siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Aika on kulunut mm. työhakemuksia rustaillessa, lastenhoitotehtävissä ja käväisinpä myös maalla poimimassa puolukoita. Kissakin on taas kuvioissa. Tuolla se murjotaa eteisessä. Mitä lie miettii.

En muista, olenko vielä edes mainostanut blogissa tulevaa Lontoon reissuani. Muissa yhteyksissä siitä onkin sitten saatu varmasti kuulla kyllästymiseen asti. Olen Lontoossa 6.-11.10. Matkaan on nyt siis aikaa pari viikkoa ja tänään otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin tekemään suunnitelmia. Hyi.

Tykkään kyllä selailla nettisivuja ja plärätä matkaoppaita umpimähkään ja haaveilla, mutta sitten, kun pitäisi oikeasti miettiä, missä aikoo käydä, miten sinne pääsee, kauanko aikaa pitää varata, paljonko se maksaa, mitkä käyntikohteet ovat lähellä toisiaan jne jne, iskee ahdistus. Mieluiten hortoilisin päämäärättömästi ympäriinsä ja löytäisin kivoja paikkoja vahingossa, mutta Lontoon kokoisessa kaupungissa nähtävää on niin paljon, että ilman minkäännäköistä sotasuunnitelmaa olen luultavasti ihan hukassa ja kaikki hienot paikat jäävät näkemättä. Näen jo painajaisia siitä, että olen lähdössä kotiin, enkä ole käynyt MISSÄÄN.


Mitään minuutintarkkaa aikataulua en suostu noudattamaan, mutta olen nyt sentään vähän tutkinut karttoja ja laittanut muistiin, missä päin kaupunkia on mitäkin. Ostin ihan kätevänoloisen opaskirjan (Otavan karttaopas), jossa eri kaupunginosat ovat erillisillä kartta-aukeamilla. Kartoissa näkyvät tärkeimmät nähtävyydet ja esim. kaupunkipyörien vuokrauspisteet. Olen sitten lätkinyt kullekin kartta-aukeamalle tarralappuja, joihin on listattu kyseisellä alueella sijaitsevat käyntikohteet (ne, joissa itse haluan käydä), niiden osoitteet ja mahdolliset aukioloajat. Nähtäväksi jää, oliko tässä nyt mitään järkeä.

Vielä pitäisi tutkia ainakin ruokapaikkoja, että tietäisin, mistä saa hyvää ja edullista kasvisruokaa. Suosituksia otetaan ilolla vastaan, kuten myös muita vinkkejä Lontoossa käyneiltä!

Parasta tänään:

Sarja: Tohtori tuli kaupunkiin
Biisi: Radiation City: Zombies
Herkku: karjalanpiirakka ja cokis

tiistai 2. syyskuuta 2014

Steffy the Cat

Hoitokisuraportti tulee nyt vähän myöhässä, mutta samapa tuo. Steffy saapui siis luokseni perjantaina 22. elokuuta ja viipyi vajaan viikon. Kissan tulo taloon oli minulle tosi jännittävää ja stressasin kovasti, viihtyisikö se. Huoli osoittautui turhaksi. Ensimmäisenä iltana Steffy kulki ympäri asuntoa naukuen ja tutkien kaikki paikat, mutta seuraavana aamuna se oli jo kuin kotonaan. Ruoka maistui hyvin ja vessa-asiatkin tuli tehtyä oikeaan osoitteeseen.


Olin hankkinut Steffylle viihdykkeeksi pari palloa sekä jättihiiren, jota voi raapia, mutta parhaaksi leluksi osoittautui kamerapussin kaulahihna. Sen perässä kisu jaksoi sinkoilla päivästä toiseen, kun taas hiirtä se kävi vain vähän puskemassa aina ohikulkiessaan ja palloista se ei välittänyt tuon taivaallista.


Steffyn lempipuuhaa vaikuttaisi olevan sängyn alla tai päällä köllöttely, tuuletusikkunasta tulevien äänien ja tuoksujen tutkiminen, rapsuteltavana ja siliteltävänä oleminen (tähän se ei ikinä kyllästy) ja öisin kylppärin lattiakaivoon tuijottaminen. Jep. Se nostaa lattiakaivon kannen pois ja vain tuijottaa kaivoon. Ei se yritä juoda siellä olevaa vettä tai tunge sinne tassujaan; se vain tuijottaa.

Nyt Steffy on siis jo palannut kotiinsa Tampereelle, mutta tulee takaisin syyskyyn lopulla. Vähän on jo ikävä.




tiistai 26. elokuuta 2014

Floreo Aerealis

Viime viikonloppu oli varsin työntäyteinen, mutta mikäs siinä töitä tehdessä, kun samalla sai tutkia eksoottisia kasveja ja seurata taidokasta ilma-akrobatiaa. Toimitin eräänlaisen oppaan virkaa Floreo Aerealis -tapahtumassa. Työtehtäviini kuului mm. karamellipuiden hoito, mehutarjoilu ja yleisön ohjeistaminen. Sain liihotella ympäriinsä kukkahepenissä ja leikkiä prinsessaa. Ehkä siistein duuni ikinä!

Tapahtuma oli melkoinen menestys, sillä se myytiin parissa päivässä loppuun ja yleisö kuvaili esitystä mm. sanoilla "ainutlaatuinen" ja "henkeäsalpaava". Allekirjoitan kyllä molemmat kommentit, sillä vaikka katsoin esityksen läpi kuusi kertaa, se tuntui joka kerta yhtä kiehtovalta. Samaa mieltä vaikuttaisi olevan myös sanomelehti Kalevan yleisöarvioija.

Kuva: Inkeri Jäntti

Tänään hemmottelin itseäni Cafe Roosterin vegeburgerilla ja voi pojat, että se oli hyvää! Kävin myös kokeilemassa syystakkeja ja löysinkin pari varteenotettavaa ehdokasta. Nyt kun kesä on auttamattomasti ohi ja helteistä lienee turha enää haaveilla, odotan jo oikeastaan innolla lehtien kellastumista ja kirpeitä aamuja.




  

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Mörköjä Tähtitornissa

Eilen kävin kokemassa taide-elämyksen Oulun Tähtitornin kahvilassa, jossa on esillä Taneli Rantakokon maalauksia ja veistoksia. Näyttelyn nimi on Huolettomia painajaisia ja se on nähtävissä elokuun loppuun. Suosittelen, jos tykkäät synkistä möröistä. Minä tykkään.

Oma suosikkini oli maalaus nimeltä Hypnomaestro, josta tuli mieleen Sweeney Todd, Jack the Ripper, Sherlock Holmes ja Lontoon sumuiset kadut. Jostain syystä kaikki Lontooseen liittyvä viehättää minua kovasti.

Hypnomaestro

Painajaisteemaan sopivasti kohtasin myös painajaisportaat. Olen iän myötä alkanut kärsiä huimauksesta ja Tähtitornin huipulle kapuaminen tuntui hieman huteralta. Samoin alastulo. Rimpuilin kuitenkin urheasti ylös ja takaisin, joten palkitsin itseni limulla ja munkilla. Kahviosta sai lempparilimuani, seljankukan makuista Belvoiria.

Peljoitusportaat

Loppuviikolla on luvassa paljon kivoja juttuja, mm. Floreo Aerealis -sirkustapahtuma Oulun kasvitieteellisessä puutarhassa. Perjantaina saan luokseni hoitokissan, eli blogissakin tulee luultavasti olemaan kissajuttuja. Nyt iltapalaksi Downton Abbeyn Lontoo-spesiaali.


lauantai 9. elokuuta 2014

Tukholman tuliaiset

Ostostelu ei lähtenyt lapasesta läheskään niin pahasti kuin pelkäsin. Tax Free -karkkia toin lähinnä muille ja itselleni ostin vain lakupiippuja. Sää oli sen verran lämpöinen, että suklaata oli turha yrittää saada kotiin kiinteässä muodossa, joten yritin valita säänkestäviä namuja. Malacon aarrearkku meni kummipojalle, Fruit Dropsit kummipojan äidille ja Mariannet työpaikalle.

Laivalta ostin lisäksi Batisten kuivashampoota, Tangle Teezer -hiusharjan (joka muuten toimii! selvittää takut, muttei revi hiuksia), Philosophyn vadelmasorbetti -suihkugeelin ja Kusmin viherminttuteetä. Kaupan päälle sain pikupurkin Detox -teetä.

Saalis
Södermalmin H&M:ltä (jep, tosi eksoottista) löysin pirteänkeltaisen puseron ja tummansinisen pilkkumekon. Mieluisin löytö oli Monkin sinapinkeltainen jättineuletakki. Se vähän lohduttaa, kun kesä loppuu ja säät viilenevät. Kuvassa keltaisen puseron päällä on Sillivalas -koru, jonka aiemmin mainitsin. Lushista nappasin mukaani pari herkullisentuoksuista saippuaa.

Reissun jälkeinen maanantai töissä oli melko mielenkiintoinen. Lyhytkin reissu vaatisi ainakin yhden palautumispäivän ja parit kymmenen tunnin yöunet ennen paluuta arkeen. Loppuviikkoa kohti olotila tasaantui, mutta matkakuume jäi pahasti päälle. Seuraava määränpää on luultavasti Lontoo, josta olen haaveillut jo vuosia.

Torstaina kävin muuten leffassa katsomassa The Guardians of the Galaxyn, joka oli ihan kelpo supersankaripläjäys.  

Parasta tänään:

Biisi: The Asteroids Galaxy Tour - The Golden Age
Juoma: persikan makuinen jäätee